Antiikin Kreikan maantiede

Antiikin Kreikan maantiede viittaa kreikankielisiin ja kreikkalaisen kulttuurin alueisiin antiikin ajalla. Usein sillä viitataan erityisesti arkaaisen ja klassisen kauden Kreikkaan noin 700–323 eaa. Myöhemmin hellenistisellä kaudella kreikkalainen maailma laajeni huomattavasti, kun taas roomalaisella kaudella se tuli osaksi laajempaa roomalaista maailmaa, jolloin käsite ei ole enää yhtä mielekäs. Tässä kuvataan erityisesti klassisen kauden maantiedettä.

Varsinaisen Kreikan alue tunnettiin antiikin aikana nimellä Hellas (m.kreik. Ἑλλάς) ja sen asukkaista käytettiin etnonyymiä Hellēn (Ἕλλην), feminiininä Hellēnis (Ἑλληνίς) ja monikossa Ellēnes (Ἕλληνες), latinaksi Graecus.^[1] Kreikkalaisen maailman voidaan katsoa muodostuvan alueesta, joilla oli kreikkalaisia poliksia eli kaupunkivaltioita. Varsinaisen Kreikan alueen eli emämaan ulkopuolelle kreikkalaiset perustivat lukuisia siirtokunta-poliksia, joita oli muun muassa Vähän-Aasian rannikolla nykyisen Turkin alueella, Suur-Kreikassa eli Magna Graeciassa Italian eteläosassa, Sisiliassa, muualla Välimeren rannoilla sekä Mustanmeren eli Pontoksen rannikolla.

1. ↑ Smith, William: Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)